|
|
 26.2.2007 tuli suruviesti: Eino Kalevi Rauhala on poistunut joukostamme. Meille painijoille hän oli Eikka. Hän oli paljasjalkainen lahtelainen, syntynyt 4.2.1926. Jo nuorena Eikka hakeutui järjestöelämään. Hän oli monessa mukana, mutta painiurheilu ja VPK-toiminta olivat hänelle henki ja elämä. Jo 8-vuotiaana 1934 hän liittyi Lahden sahan vapaapalokuntaan, jossa hänellä oli monta eri tehtävää. Hän oli esimerkiksi poikaohjaajana ja palopäällikkönä sekä Hämeen läänin palolautakunnan kouluttajana. Lahden kaupungin palopäällystön jäsen hän oli vuodesta 1955. Kymmenenvuotiaana Eikka liittyi Lahden Kalevaan, jossa hän harrasti hiihtoa ja yleisurheilua. Vuonna 1943 hän siirtyi Lahden Taimeen aloittaen painiharrastuksen, joka oli lähellä hänen sydäntään koko loppuelämän. Painiurallaan Eikka saavutti monia piirimestaruuksia ja TUL:n palkintosijoja sekä myös SM-hopeaa ja kansainvälisiä palkintoja. Vuonna 1950 hänet kutsuttiin olympiavalmennettavien ryhmään silmällä pitäen vuoden 1952 olympialaiset. Eikan elämässä tapahtui 2. huhtikuuta 1977 traaginen työtapaturma. Paloharjoituksissa hän loukkaantui vakavasti ja halvaantui. Ennusteista huolimatta Eikalle tyypillisellä sisulla ja tahdonvoimalla hän nousi sängystä ylös. Hän ei ruvennut surkuttelemaan itseään, vaan palasi painimatolle, toimien tuomarina ja tuomarikouluttajana, Lahden Taimen puheenjohtajana sekä TUL:n ja piirin luottamustehtävissä. Niin kotimaassa kuin ulkomailla hän toimi painijoukkojen matkanjohtajana. Painituomarikouluttajana Eikka on jäänyt erityisesti mieleen rehellisenä, mutta asiallisen tiukkana kouluttajana. Erityisesti Hämeen piirin tuomareille hän jakoi kilpailupaikalla ”risuja ja ruusuja”, jos oli toiminut puutteellisesti. Eikka tuli neuvomaan. Me keskuudessamme puhuimme, että aina toi Eikka jaksaa. Kun Eikka jakoi ruusuja, me puhuimme että nythän Eikka on hyvällä päällä, kun kehui. Vasta jälkeenpäin tajusimme, kuinka kovan ja pyyteettömän työn hän teki painiurheilun hyväksi. Eikka oli ihminen, joka tajusi, että suomalaisen työtä tekevän ihmisen asiaa voidaan ajaa kansalaisjärjestöjen kautta. Hän ei pyytänyt rahaa eikä valtaa. Toki hän sai monta arvokasta tunnustusta eläessään, mm. TUL:n 1 luokan hopeisen mestarimerkin, TUL:n luokan ansiomerkin nro 694, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hopeisen ansiomerkin kultaristein, Helsingin Jyryn kultaisen ansiomerkin, Palokuntien Keskusliiton ansioristin sekä useita VPK:n ansioristejä. Painiystävät Niilo Pietilä ja Raimo Saario |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |
|