Giving back to the Game – antamassa lajille takaisin ¨Mitä sinä saat teidän liitolta?¨, kysyi venäläinen painituomarikollegani tammikuisen Moskovan Poddubny-turnauksen tauolla. Hän tarkoitti kysymyksellään, että saanko jotain kulukorvausta tai palkkiota tuomaritehtävien hoitamisesta. Naapurimaan kollegoilla oli alkamassa oma palaverinsa asian tiimoilta ja pieni benchmarking oli ilmeisesti paikallaan. Totesin, että matkat ja kulut maksetaan ja jäin hetkeksi seuraamaan heidän mielenkiintoista ajatustenvaihtoaan. Kaverin kysymys herätti laajemminkin miettimään sitä, mitä lajimme antaa tuomaritehtävissä toimivalle ja henkilökohtaisesti juuri minulle. Tätä on tietysti tullut mietittyä joskus aikaisemminkin. Lähdin näihin hommiin mukaan Perttien Vehviläinen ja Ukkola houkuttelemana 1990-luvun alussa. Olimme samalla valmentajatutkinnolla ja kavereiden tarinoita kuunnellessa palo lajin pariin palaamisesta kasvoi. Päätös mukaan lähtemisestä kiteytyi kahteen asiaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että olisi kiva nähdä useammin oman aktiiviajan painikavereita. Toisena liikkeelle pisti halu antaa lajille jotain takaisin, kun itse on saanut siltä niin paljon. Motiivit elää... Motiivit vuosien saatossa ovat tietysti eläneet, mutta tammikuun Poddubny-turnauksessa tulivat kirkkaina esille tällä hetkellä toimintaan innostavat jutut. Korkeinta tasoa edustava FILA-turnaus, jossa nähdään upeata painia, kovia otteluja ja organisaatio pelaa hyvin, antaa virtaa pitkäksi aikaa. Tällaisen kisan jälkeen on monta päivää kilpailun tunnelmissa ja tuntee jopa jonkinlaista haikeutta kilpailun päättymisen jälkeen. Kansallisella tasolla, varsinkin mentäessä oman seuran joukkueen kanssa yhdessä kisoihin, kilpailukokonaisuudesta matkoineen kaikkineen muodostuu usein hieno kokemus. Kilpailutunnelma on tärkeä juttu, jossa tuomareillakin on oma osansa kokonaisuuden kasaamisessa. Kansainvälistymiskasvatusta Kilpailutapahtumissa tuomarikollegoista tulee uusia ystäviä, myös kansainväliseltä puolelta. Tämä vanhojen ja uusien samanhenkisten ystävien tapaaminen on hieno asia. Samalla sitä saa itselleen ”kansainvälistymiskasvatusta”. Keskustelut eri maiden tuomareiden kanssa avartavat maailmankuvaa aivan eri tasolla kuin kotisohvalta maailman uutisten katselu. Tuomarityöskentelyä tarkastellaan myös suorituksena. Jokainen tuomari pyrkii varmasti parhaimpaansa ja kehittymään toiminnassaan. Erityisesti omaa onnistumistaan tulee arvioitua. Vanhemmilta kollegoilta on hyvä saada ohjaavaa palautetta. Menestymisen tunnetta tuomarina ei tietysti voi verrata voittofiilikseen painijana, mutta todella hienolta sekin tuntuu. Kun kovassa Poddubny-turnauksessa mattotehtäviä tuli kaikista tuomareista eniten ja oli finaaleiden käytetyin tuomari matolla, onnistumisen tunne oli mahtava. Kun kansallinen valvoja tuli erikseen onnittelemaan ja kannustamaan kisojen jälkeen, tuntui jälleen siltä, että reissu oli kannattanut tehdä. Nuorten kasvatusta Suomen edustaminen on aina arvokas asia. Kun liikutaan maajoukkueen kanssa, sisältyy tehtävään erityinen lataus. Omien huippu-urheilijoiden pyrkimys menestykseen kovassa kilpailussa luo oman jännityksensä tapahtumaan. Tiedon välittäminen tuomaripalavereista joukkueen käyttöön on tärkeä tehtävä. Tuomari pyrkii tietysti myös parhaansa mukaan auttamaan joukkuetta myös kilpailutapahtuman ulkopuolella. Jokainen joukkueen jäsen kantaa vastuuta siitä, että toimitaan Suomen menestyksen ja Suomen Painiliiton etujen mukaisesti. Nuoret painijat osaavat hyvin vieraita kieliä ja ovat yleensä lapsesta pitäen matkustelleet ulkomailla. He pärjäävätkin varsin hyvin eri tilanteissa ja ovat itsenäisiä asioiden hoidossa. Koska tuomari on useimmiten joukkueen vanhin jäsen, tulee tehtävään iän mukanaan tuomaa asemaa katsoa tarvittaessa nuorempien perään. Varsinkin juniorijoukkueiden kanssa työskenneltäessä kasvatustehtävä on tärkeä. Keskeistä on olla omalla panoksellaan luomassa hyvää ilmapiiriä joukkueeseen. 16 vuoden kokemuksella voin suositella kaikille painitaustan omaaville tuomariuraa. Jari Koivusalon elämään on kuulunut kaiken aikaa painitoiminta. Kuvassa Painiliiton 100 v. juhlassa vasemmalla Koivusalo ja oikealla toinen Kajaanin Juntan tuomari Stevo Petrovic. Kuva Hannu Kiminkinen Teksti: Jari Koivusalo |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |