|
|
Otteita Pitkäsilta teoksesta - suullisesti Raumalla 9.12.2006 annettu julkaisulupa (keskustelu Kiminkinen, Vasko ja Tuokko) - teos tilattavissa Suomen Painiliiton toimistosta Kunnioitettu ja pidetty Painiliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Arvo Himberg tunnettiin kaikkialla herrasmiehenä. Yleensä hän ei sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Tulipa kerran tilaisuus tiedustella häneltä: Oletko sinä Arvo koskaan suuttunut? Olenhan minä kerran oikein polttanut päreet. Luokseni tuli Amerikasta filmientuottaja kauppaamaan niitä minulle. Tänne Suomeen tultuaan hän aina äänsi kauniin kaupunkimme Helsingin väärin. Vaikka kuinka monta kertaa opetin häntä lausumaan tuon nimen oikein, hän vaan möläytti Helsinki. Kun tuosta ei tullut loppua otin hänestä kielletyn painiotteen ja puristin samalla kurkusta niin kauan, että hänen poskien väri muuttui siniseksi. Apua anoen hän lupasi lausua Helsinki nimen oikein, kunhan vain irrotan otteeni. Selitin vieraalleni, että Helsinki-niminen kaupunki saattaa olla vaikka Puolassa, mutta Suomen pääkaupunki on Helsinki. Tunsin tuon tempun tehtyäni, että painituntemuksesta minulla oli paljon hyötyä, naureskeli Arvo valkoiset hampaat välkkyen. x
Kyösti ”Köpi” Lehtonen oli taas kerran lähdössä edustustehtäviin ja kävi sovittelemassa matkapukuaan. Kuten aina ennenkin piti nytkin normaalimittaisen takin hihoista pätkäistä yli kymmenen senttiä pois, koska Köpin kädet olivat tunnetusti hyvin lyhyet. Niinpä vitsikäs räätäli, joka oli tullut Köpille hyvin tutuksi, antoi asiakkaalleen varteenotettavan neuvon: Kun sinä Köpi lopetat painimisen, niin minä suosittelen, että ryhtyisit ravintolakokiksi. Sinulla on niin lyhyet kädet, että sinä ruokaa valmistaessasi ulottuisit raapimaan persuksiasi. x
Hyvin Turun-murretta taitava painija oli kisamatkalla Valkeakoskella. Kisatunnelman lomassa hän tutustui paikalliseen kaunottareen ja teki tämän kanssa reffit illaksi. Poika ei kuitenkaan muistanut mennä treffeille ja tämäkös tyttöä harmitti. Niinpä hän seuraavana päivänä asteli pojan luo ja vaati selitystä moiseen tyhmään tekoon. Poika pahoitteli tekoaan ja lausui syyn turkulaisella murteella: Mul kun pää ol niin kippee. x
Painittiin jälleen Turussa, Ruissalossa kesäpaineja. Tohtorina hääri Kimmo Manninen, kuinkas muuten. Kimmon puheille kiiruhti pari pohjalaista entistä painijaa, jotka tällä kerralla olivat poikiensa huoltajina. Elettiin niitä aikoja, jolloin lääkärillä oli vielä lupa kirjoittaa resepti ja määrätä pieni annos spiritusforttusta janoa kärsiville. Kimmo auttavaisena miehenä kirjoitti reseptin, mutta ei hän voinut siihen pistää taudin oikeata syytä, vaan merkitsi että lääke tulee sian tulehtuneitten nisien hoitoon. Vikkelästi kiiruhtivat kaverukset Turun-torin laitamalla olevaan apteekkiin. Toinen kavereista jäi odottelemaan oven ulkopuolelle. Apteekkari oli itse palvelemassa asiakasta ja hoksasi oitis todellisen ”taudinsyyn”. Niinpä hän kysäisikin miekkoselta: Kuinkas se sairas sika tällä hetkellä jaksaa? Kaveri vilkaisi ikkunasta ulos ja tuumasi: Tuolla torin penkillä se näyttää rötköttävän. x
Suosittu Kipparikvartetti oli kiertueella viihdyttämässä suomalaisia sotien jälkeen. Tunnettu bassolaulaja Kauko Käyhkö alias Justeeri meni varaamaan Seinäjoen työväentaloa esiintymispaikaksi. Vahtimestari esitteli innolla salia, jolloin Käyhkö tiedusteli: Millainen akustiikka mahtaa tässä salissa olla? Siihenpä vahtimestari vastasi: Nyt täällä on huono akustiikka, kun täällä oli viimepyhän aikana SM-painit, mutta kun pistän nuo ikkunat viikoksi auki, niin kyllä akustiikka palautuu. x
Painijoita kohtaan hyvin myötämielisenä tunnettu lautatarhapäällikkö Hugo Jaos otti töihin Pori Rosenlewin lautatarhalle sellaisetkin painijat, jotka ”tunnetuista syistä” eivät muualta saaneet töitä. Tulipa taas kerran eräs painija Hugon juttusille ja pyysi vapaata mennäkseen mummonsa hautajaisiin. Mutta eikös sinä ole ollut jo kaksi kertaa hautaamassa mummoasi? tiedusteli Jaos. Olen, olen, vastasi loman anoja. Mutta kun minun ukkini oli kolmatta kertaa naimisissa ja nyt häneltä kuoli vasta pari kuukautta sitten vihitty vaimo. Lomaa tuli ja innoissaan hihkaisi kaveri Hugolle seuraavan loman toivossa: Onneksi äitini puolelta mummoni elää vielä, vaikka hänenkin vointi alkaa käydä huonoksi. x
Mexicon kisakylä oli vuoden 1968 olympialaisten aikaan tarkoin vartioitu. Kaikki tuomarit ja muutkin toimihenkilöt asuivat kaupungin hotelleissa ja vain päiväsaikaan he pääsivät tervehtimään maanmiehiään. Suomen painijoitten majapaikkaan tuli tällainen vierailija, joka kertoi löytäneen itselleen kaupungilta Irma-nimisen suloisen mexicottaren. Itse hän oli omaksi nimekseen sanonut Irmalleen vain salaisen ”Rikun”. Ylistettyään aikansa tätä ihanaa Irmaa, jonka nimisiä on Mexicossa paljon, hän kertoi kaikkien kuullen soittavansa Irmalle ja tekevänsä illaksi treffit. Tuopa kuulijoita ihmetytti, koska kaikki tiesivät ettei hän taida espanjankieltä, jota tässä maassa puhutaan. Kyllä minä osaan yhden sana ja se riittää. Soiton jälkeen Irma tulee varmasti sovitulle paikalle. Niinpä kaveri veivasi paperilapussa olevan puhelinnumeron. Kun kuului vastaus luetteli soittaja harvakseen: Riku – hotell – Rix – Irma – zingo. Tuo zingo tarkoittaa viisi. Epäuskoisimmat menivät varmistamaan, että Irma saapuisi viiden aikaan kyseisen Rix-hotellin eteen ”vale Rikunsa” luo. Suu auki jäivät todistajat ihmettelemään, kuinka noin vähäisellä espanjankielentaidolla voi tehdä treffit puhelimella. |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |
|