|
|
Yllättävä suruviesti kantautui Thaimaan Phuketista tiistaina 27.2.2007. Mestaripainija, Viipurin Voimailijoiden aktiivinen ja pitkäaikainen jäsen Raimo ”Sumo” Karlsson kuoli sukellusretkellä lomamatkallaan toteuttaessaan suurta haavettaan. Hän oli ihastunut Thaimaaseen aikaisemmilla lomamatkoilla ja nyt oli tarjoutunut mahdollisuus myös päästä sukeltelemaan siellä. Sumo syntyi Helsingissä 18.2.1948. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi nykyisen Hartwall-Areenan tienoilla. Painiharrastuksen Sumo aloitti Viipurin Voimailijoissa 1960-luvun alussa (aktiivisesti vuodesta 1962) ja siitä alkoi yli neljä vuosikymmentä kestänyt vaikuttaminen painin saralla. Lempinimensä Sumo sai jo painiuransa alkuvaiheessa, kun koulukaverit kuulivat hänen alkaneen harrastaa painia. Sarjana oli alusta saakka raskas sarja. Vuonna 1966 Karlsson sai ensimmäisen SM-mitalinsa junioreiden kilpailuissa. Se oli alkusoittoa miesten raskaan sarjan menestystarinalle. Asepalveluksensa Sumo suoritti Santahaminan urheilukomppaniassa. Kutsuntaerä oli II/66. Sotilasarvoltaan Raimo Karlsson oli kersantti. Hän oli Santahaminan urheilukomppanian perinneyhdistyksen jäsen. Vuosien 1969 ja 1983 välisenä aikana Sumo ehti saavuttaa 9 SM-kultaa, 9 SM-hopeaa ja yhden pronssin. Lisäksi hän saavutti vuosina 1978 ja –79 Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa kreikkalais-roomalaisessa painityylissä pronssia. Tärkein kansainvälinen edustustehtävä oli edustaa Suomea vuoden 1972 Münchenin Olympialaisissa. Painiuran huippuhetkiin eivät kuitenkaan kuuluneet niinkään monet Suomen mestaruusvoitot, vaan muutamat tärkeät voitot pitkäaikaisista vastustajista. Hieman ennen Phuketin surullisia tapahtumia antamassaan haastattelussa hän totesi hävinneensä painiuransa alkupuolella varmaan 20 kertaa raskaan sarjan painijalle Aimo Mäenpäälle ja tasankin oli painittu kymmenisen kertaa. Kun voitto vihdoin osui kohdalle, se tuntui todella hienolta. Samaisessa haastattelussa mestari totesi toiseksi huippuhetkeksi, kun hän 3-4 kuukautta ennen Münchenin Olympialaisia paini kaksinkertaisen MM-voittajan kanssa tasan. Kyseinen henkilö (Anatoli Roschtschin) voitti sinä vuonna olympiakultaa. Painillisesti Sumo liputti teknisen painin puolesta. Ketteryyden ja massan ohella tarvitaan myös painiälyä. Oman menestymisensä perustaksi hän laski hyvän tekniikan ja sen, että pää pelasi peleissä: ”Tuli hyvä olo, kun sai hoopotettua vastustajaa”. Viipurin Voimailijoiden toiminnassa Sumo ehti olla aktiivijäsenenä 40 vuotta ja senkin jälkeen vahvana taustavaikuttajana. Painimisen lisäksi hän toimi valmentajana, huoltajana, tuomarina ja oli mukana VV:n johtokunnassa sekä useaan eri otteeseen seuran puheenjohtajana, viimeksi vuonna 2000. Monelle seuramme nykyisellekin painijalle Sumo oli ensimmäinen kontakti painiin ja juuri hänen innostuksensa ja karismansa sai pienet nassikat jatkamaan painin parissa. Lisäksi seuran toimintaan liittyen on syytä mainita myös seuran järjestämä perinteinen kansainvälinen Helsinki Power Week painileiri, jota Raimo Karlsson ja Liikuntaviraston osastopäällikkö Turo Saarinen olivat aikanaan painin osalta ideoimassa. Vuodesta 1995 lähtien leiri on järjestetty joka vuosi ensin kesäkuun ja myöhemmin elokuun alussa. Siihen on suomalaisten ohella osallistunut painijoita myös Virosta, Ruotsista ja Pietarin alueelta. Leiri tullaan järjestämään myös tänä vuonna ja sen yhteydessä pidettävä päätöskilpailu tulee olemaan nimeltään Sumon muistokilpailu. Seuratoiminnan lisäksi Sumo oli mukana Helsingin piirin toiminnassa valmentajana sekä jaoston jäsenenä. Valtakunnan tasolla hän oli, paitsi edustuspainija, myös liiton valmennusvaliokunnan jäsen. Sumo toimi myös kansainvälisen tuomarin tehtävissä. Ansiomerkkeinä Karlssonille on myönnetty Viipurin Voimailijoiden kultaisen merkin lisäksi Suomen Painiliiton Teräsmiesmerkki (nro. 56 v. 1981), hopeinen ansiomerkki (no. 755 v. 1994) sekä kultainen ansiomerkki (no. 68 v. 2006) Painin lisäksi Sumo oli mukana myös käsipallotoiminnassa useammankin seuran kanssa. Lähinnä hän toimi voimavalmentajana Siuntion, HIFK:n ja Dickenin joukkueille. Lisäksi hän toimi välillä myös joukkueenjohtajan tehtävissä. Näissäkin piireissä Karlsson oli saavuttamassa 3 Suomen mestaruutta. Työuransa Raimo Karlsson aloitti Helsingin kaupungin Liikuntaviraston (silloinen Urheilu-ja ulkoiluvirasto) leivissä vuonna 1975. Aloituspaikkana oli Töölön kisahalli. Muita työkohteita olivat Uimastadion, Pirkkolan liikuntapuisto, Ruskeasuon urheiluhallit ja viime vuodet jälleen Töölön kisahallin laitospäällikkönä sekä liikuntalaitososaston päällikön sijaisena. Suomalainen paini on menettänyt Sumossa yhden vahvan puolustajan. Raimo Sumo Karlsson teki aina kaikkensa painin parhaaksi kaikkialla, missä liikkui. Toimiessaan Liikuntavirastossa hän piti aina painin puolta ja siten edisti pääkaupunkiseudun painiasiaa kiitettävällä tavalla. Sumo oli päätöksissään suoraviivainen ja nopea. Hän oli toimissaan perusteellinen ja selkeä ja edellytti tarvittaessa hyviä perusteluja myös muilta. Oman mielipiteensä mies osasi tuoda ihailtavan selkeästi julki. Kuvia hän ei kumartanut eikä arvostanut ihmisiä heidän asemansa tai tittelinsä perusteella, vaan ihmisen itsensä takia. Hänen tulevaisuuden haaveissa häämötti eläkkeelle pääsy. Eniten hän toivoi säilyvänsä terveenä. Eläkkeellä ollessaan hän suunnitteli käyvänsä katsomassa painikisoja ja tapaamassa lukuisia painituttujaan sekä välillä sukeltelemassa Thaimaassa. Suomen Painiliitto ry, Viipurin Voimailijat ry ja suomalainen painiväki kunnioittaa painin vahvan vaikuttajan muistoa ja esittää syvän osanottonsa Sumon äidille ja muille omaisille. Teksti: Petri Toivola puheenjohtaja Viipurin Voimailijat |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |
|