|
|
Olosuhteet vaihtelevat Vertailukohteena pohjoisin vs. etelän painiseura Suomessa on 121 painiseuraa. On pientä ja suurta, on yhden lajin erikoisseuraa ja monen lajin yleisseuraa. Yksi toimii keskellä suurta kaupunkia hienoissa monitoimitiloissa, toinen taas vaikkapa pienen kyläkoulun jumppasalissa. Joissakin valmentajia on toistakymmentä, toisaalla taas yksi henkilö hoitaa jokaisen harjoituksen, kisareissun ja leirimatkat. Tämän haastattelusarjan tarkoituksena on tutustua erilaisiin painiseuroihin sekä niiden toimintapuitteisiin. Tällä kertaa ”vastakkain” ovat etelä ja pohjoinen. Etelästä vastaamassa on vantaalaisen Ylä-Tikkurilan Kipinän päävalmentaja Aki Kettunen ja pohjoisesta ivalolaisen Lapin Kairan valmentaja Torsti Liuska. Nämä herrat ovat muuten aikanaan kohdanneet myös molskilla… Kerro vähän itsestäsi. Miten päädyit painin pariin? Aki: Olen 41-vuotias LVI-alan yrittäjä ja asun Vantaalla vaimoni Jaanan sekä lasteni Juhon ja Alinan kanssa. Painin pariin päädyin 70-luvun lopulla, kun faija oli aikansa katsellut meidän kolmen veljeksen aamusta iltaan jatkuvaa tappelua, ja päätti viedä meidät painisalille. Hän kuulemma säästi korjauskuluissa sillä tavalla….. Syksyllä 1980 aloimme harjoitella tosissaan, ja intensiivistä harjoittelua jatkui noin 10 vuotta. Omasta urasta parhaimpina sijoituksina pidän miesten SM-kisojen viidettä sijaa. Torsti: Olen 41-vuotias kirvesmiesopiskelija. Minulla on kaksi lasta, 16-vuotias Jenny ja 7-vuotias Jali. Painiin lähdin aikanaan mukaan 8-vuotiaana, kun eihän täällä muutakaan ollut. Velipojan kanssa lähdettiin yhdessä salille. Painin noin 16 vuotta, parhaimpana saavutuksena junioreiden Suomen mestaruus. Entä miten sinusta tuli valmentaja? Aki: Valmennushommat ovat aina olleet verissä. Jo oman painiuran aikana huomasin, että kulmahommat sujuivat hyvin, ja vuonna 1994 aloin pikkuhiljaa vetää ryhmiä silloisen valmentajan Auvo Härkäsen houkuttelemana. Auvolla on sydän kohdallaan ja hän onkin ollut hieno esikuva valmennustehtäviin. Vuonna 1997 Esa Murtoaho lähti ja minusta tuli seuran päävalmentaja. Torsti: Valmentajista kun on pulaa, niin lähdin hommaan mukaan. Ja eihän sille mitään voi, että veri vetää molskille. Seuran nimi ja lyhenne? Aki: Ylä-Tikkurilan Kipinä ry eli YTK Torsti: Lapin Kaira eli LapKa Seuran perustamisvuosi? Aki: 1962 Torsti: 1946 Mitä lajeja seurassanne voi harrastaa? Aki: Suurin kilpailulaji on paini. Muita lajeja ovat kuntopaini, nyrkkeily, kuntonyrkkeily, lentopallo ja aerobic. Torsti: Aiemmin seurassa oli lentopalloa, hiihtoa, nyrkkeilyä jne. mutta tällä hetkellä paini on ainoa laji. Paljonko koko seurassa on jäseniä (noin)? Aki: noin 300 Torsti: noin 200 - 250 Paljonko seurassanne on aktiivisia painijoita (kaikki ikäryhmät, sekä kilpailijat että harrastajat)? Aki: Noin 100 Torsti: 6 painijaa (iät 6 - 10 vuotta) Kuinka monta painivalmentajaa teillä on yhteensä? Aki: 11 Torsti: 3 Missä painiharjoituksenne pidetään? Aki: Tikkurilan Urheilutalossa Vantaalla. Torsti: Ivalon Työväentalolla. Yläkerrassa on pieni molski ja alhaalla harrastetaan ammuntaa. Ovatko harjoitustilanne mielestäsi tarpeeksi hyvät? Aki: Tilat ovat melko hyvät. On aika paljon ryhmästä ja vetäjästä kiinni, miten tilat toimivat. Kun henki on hyvä, on kiva treenata lähes missä vain. Torsti: Eivät ole, ne ovat muinaisjäänteitä. Kaikki on rempallaan. Jos ei, mitä muutoksia kaipaisitte? Aki: Suuremmat tilat kasvavien ryhmäkokojen myötä. Torsti: Uudet, nykyaikaisemmat tilat. Onko harjoitusvuoroja jaettu seurallenne riittävästi? Aki: Ei ole! Harrastajien ja ryhmien määrä on lisääntynyt viime vuosina ja vuoroja tarvittaisiin huomattavasti lisää. Torsti: Kyllä, saamme käyttää tilaa täysin vapaasti. Maksatteko harjoitustiloista? Aki: Kyllä, maksamme niistä Vantaan kaupungin normaalien taksojen mukaan. Torsti: Emme, Lapin Kaira omistaa tilat. Avustaako kunta toimintaanne rahallisesti? Aki: Saamme Vantaan kaupungilta jäsenmäärään ja toimintaan suhteutettua toiminta-avustusta. Vuonna 2006 se oli 6200 euroa. Torsti: Saimme Inarin kunnalta vuonna 2006 kohdeavustusta 80 euroa ja perustoiminta-avustusta 450 euroa. Kuinka monet painiharjoitukset pidätte viikossa? Aki: Viikossa on yhteensä 11 painiharjoitukset. Torsti: Tällä hetkellä yhdet. Kun pojat kasvavat, lisätään harjoituskertoja. Kuinka monta eri ryhmää teillä on? Aki: Ryhmiä on yhteensä seitsemän, eli nassikat, painikoulu, kadetit, juniorit, seniorit sekä miesten ja naisten kuntopaini. Torsti: Meillä on yksi ryhmä. Miten lähellä on ja mikä on lähin painiseura? Aki: Kymmenen kilometrin säteellä on kolme painiseuraa; Korson Veto, Rekolan Raikas ja Vantaan Sampo. Torsti: Lähin seura eli Lapin Veikot on 160 kilometrin päässä. Teettekö yhteistyötä lähiseurojen kanssa? Aki: Kyllä, jonkin verran. Torsti: Puhetta on ollut mm. yhteisistä leireistä, mutta mitään ei vielä ole rakennettu. Jos kyllä, millaista? Aki: Yhteistyötä tehdään lähinnä joidenkin yhteisharjoituksen ja kisareissujen muodossa. Paljonko seurassanne ovat harjoitusmaksut? Aki: Kausimaksut ovat nassikoille 60 €, painikoululle, kadeteille, junioreille ja miehille 100 euroa ja kuntopainissa 80 euroa. Torsti: Harjoitusmaksuja ei ole. Jäsenmaksun suuruus on nuorilta ja eläkeläisiltä 3 euroa / vuosi ja aikuisilta 6 euroa. Miten keräätte rahaa toimintaanne? Aki: Rahaa kerätään perinteisillä talkootöillä kuten esim. arpojen myynnillä ja kisabuffeteilla. Kerran viikossa seuramme hoitaa erään tanssipaikan narikkaa. Sponsorit ovat nykypäivänä pakollisia ja niitä yritetään saada jatkuvasti lisää. Peking-projekti on oma osa-alueensa, johon projektissa mukana olevat keräävät rahaa mm. sponsoroinnin kautta, painijoista tehdyn kalenterin myynnillä ja erilaisilla maksullisilla tapahtumilla. Torsti: Talkoillahan sitä kerätään, esim. hiihtokisojen järjestysmieshommissa ja sellaisissa. Onko seuranne toiminnassa (esim. jäsenmäärissä, organisaatiossa) tapahtunut paljon muutoksia viime aikoina? Aki: Harrastajien määrä on kasvanut vuosien saatossa tasaisesti. Torsti: Ei ole. Teettekö usein kilpailumatkoja? Aki: Kyllä, säännöllisesti. Torsti: Vielä emme ole käyneet yhdessäkään kisassa, muuta ensi kaudella on tarkoitus lähteä. Jos kyllä, minne? Aki: Kisamatkoja tehdään kaikkialle Suomessa, sekä myös Ruotsiin ja Viroon. Jos kyllä, miten käytännössä hoidatte matkat? Aki: Pidemmille suuntautuvissa kahden päivän kilpailumatkoissa järjestetään yleensä yhteiskuljetus bussilla. Tällöin seura vastaa painijoiden osallistumismaksuista, kisapaikan ruokailuista ja koulumajoituksesta. Lähellä käytäviin yhden päivän kilpailuihin mennään pääsääntöisesti henkilöautoilla. Järjestättekö itse kilpailuja? Aki: Kyllä. Tänä vuonna olemme järjestäneet jo junioreiden ja miesten TUL:n mestaruuskilpailut ja niiden yhteydessä TUL - Kalev liitto-ottelun sekä lisäksi Uudenmaan aluemestaruuskilpailut ja Kultahelmi-painit. Tulossa on vielä Viilapainit työnimellä kulkevat televisiopainit sekä jokavuotinen Vantaa Painicup. Torsti: Ei enää, aikoinaan kyllä. Millaisia tapahtumia seurassanne järjestetään painiharjoitusten ohella? Aki: Perinteisiin kuuluu kauden päättäjäiset keväällä ja jouluna. Niissä palkitaan kauden aikana ansioituneet ja pidetään hauskaa yhdessä. Olemme järjestäneet paininäytöksiä, yrityspainia, polttaripainia, esitelmöineet lasten painista Vantaan päiväkodeille jne. Torsti: Ei kummempia tapahtumia ole järjestetty. Onko teillä tällä hetkellä mitään erikoisia suunnitelmia toiminnan kehittämiseen? Aki: Valmennuksellisesti eletään tällä hetkellä hyvää aikaa. Olemme saaneet kokoon hyvän tiimin, joka aina ennen molempien kausien alkua kokoontuu yhteen lyömään lukkoon ohjattavat vuorot ja huoltajat kisamatkoille. Mukana tiimissä on tällä hetkellä niin paljon ihmisiä, että valmennus ei rasita ketään suhteettomasti. Toimintaa pyritään kehittämään myös Sinettiseuraksi. Torsti: Ei ole. Kerrotaanko seuranne toiminnasta ja esim. kilpailutuloksista säännöllisesti paikallisissa lehdissä? Aki: Kyllä Torsti: Aikoinaan kyllä kerrottiin, mutta nyt ei ole käyty kisoissa. Eiköhän juttua taas tule kun aloitamme kisaamisen. Jos kyllä, miten / kuka asiaa hoitaa käytännössä? Aki: Seuramme tiedottaja lähettää tietoja ja juttuja mm. Vantaan Sanomiin ja Keski-Uusimaa lehteen, jotka julkaisevatkin niitä kiitettävästi. Suuremmissä kisoissa kutsumme toimittajat paikalle. Onko teillä omat nettisivut? Aki: Kyllä, ne löytyvät osoitteesta www.y-tk.fi Torsti: Ei ole. Terveisiä muille Suomen painiseuroille? Aki: Aika usein näkee, että seuran toiminta pyörii yhden painija ympärillä. Jos haluaa kehittää seuraa, tulee kaikki painijat pitää tasa-arvoisina. On tärkeää saada porukat pysymään salilla, ja sitä kauttahan myös niille huipuille riittää sparraajia. Hyvä tapa kehittää yhteishenkeä on kisamatkojen yhteiskuljetukset ja – majoitukset. Yhteishenki on voimaa! Terveiset vielä kaikille valmentajille: Ottakaa tavoitteeksi saada joukkue kasaan joukkuemestaruuskilpailuihin. Torsti: Terveisiä vaan kaikille ja tervetuloa painimaan myös tänne pohjoisen kisoihin. Niin saadaan myös pohjoisen painitoimintaa kehittymään.  Kuvassa YTK:n painin nuorimmat ja vanhimmat; nassikat ja miehet harjoitelelvat tiistaisin peräkkäisillä vuoroilla. Vasemmalla Aki Kettunen. Teksti: Mari Mäkinen YTK kuva: Mari Mäkinen |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |
|