Lukkolaisen arkistosta ja muistilokeroista

Katsaus 100-vuotiseen rovaniemeläispainiin
Ensimmäiset kirjalliset todisteet Rovaniemen painitoiminnasta löytyvät vuodelta 1908, jolloin aloitettiin kilpaurheiluun tähtäävä harjoittelu aluksi Tornion, Kemin ja tuolloisen Rovaniemen kirkonkylän kesken. Yleinen urheilutoiminta oli jo aiemmin niin vilkasta, että se johti 1905 urheiluseura Jyryn perustamiseen. Tämä historiallinen tapahtuma pidettiin ns. Pasman salilla. Toimitilat uusi seura sai vuosisadan vaihteessa perustetun raittiusseuran suojista. 1908 oli merkittävä vuosi, silloin valmistui VPK:n talo, minne Jyryn toiminta siirtyi. Se oli mieleen monille harrastajille, sillä suuri osa käyttäjistä kuului palokuntalaisiin.

Ukko Samperi kätilönä
Hugo Richard Sandbergistä (s. 4.6.1849, k. 2.10.1930) valmistuttuaan Vaasasta metsänhoitajaksi ja päästyään Kemi-yhtiön metsäpäälliköksi tuli suuri Pohjois-Suomen ystävä. Hän asui jo metsänhoitajana ollessaan ensin Kemijärvellä 1880, Ylitorniolla vuodesta 1984, muuttaen sitten Rovaniemelle Konttisen kartanoon, jonka oli rakennuttanut norjalainen Terje Olsen. Sandberg lahjoitti maa-alueen talkootyönä tehtyä urheilukenttää varten ja tuki Jyryn toimintaa hankkimalla mm. painimatot. Tämä neljänkymmenen karhun kaataja tuli myöhemmin tunnetuksi Nuortin konesavotasta, jonne hän tilasi Yhdysvalloista kaksi telaketjuin varustettua veturia. Jäätyään eläkkeelle metsäpäällikön virasta 1914 hän jäi asumaan edelleen Rovaniemelle. 1924 hän muutti pois Rovaniemeltä Mikkelin seudulle, sieltä Helsinkiin ja lopulta muutti taivaallisiin savotoihin Tammisaaressa.
1911 pidettiin jo suuremmat kisat näiden kolmen seuran kesken ja 1912 kilpailtiin Peräpohjolan mestaruuksista Rovaniemellä, kisaan osallistui myös vuotta aiemmin perustettu Ylikylän Myrsky.
Näissä taistoissa kilpaa käytiin myös mestaruusvyöstä, joka on nykyisin nähtävänä Suomen Urheilumuseossa Helsingissä. Kauppalaksi muuttuneella paikkakunnalla oli vuoteen 1921 mennessä monta menestyksekästä painijaa, jolloin ensimmäinen yhdistyminen tapahtui. Jyrystä ja Myrskystä muodostettiin Rovaniemen Urheilijat. Se jatkoi näiden kahden seuran painiperinteitä edelleen kiinteässä tuntumassa VPK:n taloon ja sen toimintaan. Yhteistoiminta oli niin kiinteää, että 1930 annettiin herroille Antti Murto ja Pekka Räsänen tehtäväksi laatia säännöt VPK:n paini- ja nyrkkeilyjaostolle. VPK:n 26.11 1931 pöytäkirjasta löytyy maininta: ”Päätettiin ostaa Rovaniemen Urheilijoilta painimatto SMK2000-hinnasta.” Tätä voitaneen pitää VPK:n Voimailijoiden perustamispäätöksenä, ja siitä lähtien Rovaniemeläiset painijat esiintyivät VPK:n Voimailijoita edustaen. Näin meni koko 1930-luku ja yllättävän pian sotien jälkeen Rovaniemen Voimailijoiksi pelkistynyt seura sai myös painitoiminnan jatkumaan, vaikka harjoitustiloista olikin hävitetyssä kauppalassa huutava pula. Sitä edesauttoi se seikka, että monet painijat jatkoivat harjoitteluaan jopa rintamaolosuhteissa! Voimailijat jatkoivat toimintaansa aina vuoteen 1953 tammikuuhun saakka, jolloin Rovaniemellä tapahtui jälleen seurojen yhdistyminen. Perustettiin Lapin Lukko, johon myös Voimailijat yhtyivät. Siitä lähtien tähän päivään asti on painitoiminta pyörinyt Lapin Lukon nimissä.
Sittemmin lisämausteensa rovaniemeläiseen painiin ovat antaneet Rovaniemen Lappi, Rovaniemen Reipas sekä Rovaniemen Painijat.

Lapin Lukon painitoimintaa
Perustamisensa jälkeen Lapin Lukko sai Rovaniemen Voimailijoilta velvoittavan perinteen. Niinpä myös kaikki edellisen vuoden mestarit P. Jäämuru, R. Jänkälä, E. Kivimäki, M. Kasurinen, E. Niemi, M. Vuorilampi, L. Lahti ja E. Kauppinen olivat Voimailijoista. Eetu Kauppisen johdolla lähdettiin toimintaa viemään eteenpäin ja hyvin se pyörikin aivan alusta asti. Kansainvälinen kanssakäyminen oli vilkasta Ruotsin ja Norjan kanssa. 1954 Lukko sai ensimmäisen Suomen mestarinsa Eero Laukkasen voittaessa SM-kultaa.
Lukon alkutaipaleen kovista nimistä on mainittava vielä mm. Pauli Saukko, Sulo Ahola, Tauno Bergman. Seura järjesti 1958 junioreiden SM-kisat, jolloin Lukon pojat Eero Laukkanen, Paavo Määttä ja Oskari Jänkälä ottivat kolmoisvoiton sarjassa 57 kg, Pekka Hoikan voittaessa sarjan yli 87 kg. Miesten sarjassa 62 kg Aulis Anttila otti pronssia. Junioreiden SM:ssa 1958 kilpailtavana olleen kiertopalkinnon sai Lukko omakseen. Seuraavana vuonna kelpuutettiin Paavo Määttä Suomen maaotteluedustajaksi Ruotsia vastaan.
1960-luku toi esiin jälleen uusia nimiä. Kaupungiksi muuttuneen Rovaniemen ensimmäinen mitalin tuoja oli 21-vuotiaiden Markku Vikman, joka otti sarjassa 87 kg hopeaa. Muita mitalisteja olivat Juhani Karvo, Pertti Hietanen, Jorma Laitinen, Pekka Hyväri, Antero Ahola ja ennen kaikkea Reijo Ollila, joka 1962 SM-kisoissa Rovaniemellä voitti Suomen mestaruuden ja oli edustajana useissa maaotteluissa. Paavo Määttä puolestaan leivottiin Suomen juniorimestariksi 1963. Seuraavan vuoden olympiakatsastuksissa Paavo sijoittui toiseksi. Vuoden -65 SM-kisoissa Määttä paini vielä hopealle. Vuosikymmenen lopulla poikapainijain joukossa esiintyivät mm. Osmo ja Seppo Turpeenniemi, jotka molemmat nappasivat SM-hopeaa. Vuoden 1977 SM-molskilla Seppo Turpeenniemi saavutti vielä miesten hopeamitalin. Loppuottelussa oli vastassa edellisen vuoden olympiavoittaja Pertti Ukkola.
Seuran edustajat Antero Ahola, Toni Hannula ja Reijo Mommo ovat pokanneet SM-mitalin kaulaansa.1980 ja -90 luvulla nähtiin paljon lahjakkaita veljessarjoja. Suutarin pojista Harri sai kaksi ja Jyrki yhden SM-mitalin. Utriaisen veljeksistä Antti ylsi kahteen hopeaan sekä Illikaisen katraasta pallille pääsivät kaksoset Jari ja Jarno. Törmäsen veljeksistä Ville sai SM-hopeaa ja Jani peräti kolme mestaruutta!
Jukka Juopperi otti kaksi ja Anssi Aitta yhden palkintosijan yhdeksänkymmentäluvulla sekä Rainer Kettunen v.-96 viimeisen miesten mitalin, saalistaessaan pronssia. 80-90 lukujen vaihde oli rikasta Lukolle sekä kilpailullisesti, että toiminnallisesti. Tuolloin toimivia seuroja oli maassamme n.160 ja pääsimme seura luokituksessa sijalle neljä! Se on kunnioitettava saavutus maassa, josta on noussut 27 olympiavoittajaa. 2000-luvulla ainoa arvokisa menestyjä on ollut Henri Komulainen, jonka tuomisia olivat pronssit niin pojissa kuin nuorissakin v.2001.
Turhan pitkä aika on kulunut jo viime mitaleista, kun eletään tämän kymmenluvun viime vaiheita. Merkkejä uudesta tulemisesta on jo jonkin verran olemassa. Valistus- ja Urheilutalon painikämppänä on taakse jäänyttä elämää, monille muistorikasta urheiluaikaa. Vuodesta 2007 on harjoiteltu uudessa talossa kamppailukeskus Ounaksessa, jossa Lapin Lukolla on kolme eri ryhmää, nuorimmat 3-6vuotiaita nassikoita.

Uusia voittajia odotellessa toivotan painin parissa työskenteleville 100-vuotisonnea.
Pentti Sääskilahti, Lapin Lukko / paini