|
|
17. – 18.3.2007 Tartto Viro XXX Jaan Jaagon muistoturnaus Matkamme kolmanteenkymmenenteen Jaan Jaagon muistoturnaukseen alkoi kokoontumisella Katajanokan laivaterminaaliin perjantaina 16.3. klo 11.30. Kiminkisen Hannu oli hoitanut jo rutiinilla kaikki käytännön matka- ja majoitusjärjestelyt kuntoon. Puuhaa oli varmasti riittänyt valmisteluissa, sillä meitä lähti turnaukseen 28 painijaa sekä lisäksi valmentajia ja huoltajia 22 henkilöä kuudesta eri seurasta. Matkalla oli sakkia Helsingin Tarmosta, Korson Vedosta, Kuopion Kisa-Veikoista, Varkauden Tarmosta, Voikkaan Viestistä ja Ylä-Tikkurilan Kipinästä.  Suomesta XXX Jaan Jaagon muistoturnaukseen osallistui painijoita kuudesta eri seurasta. Ensimmäisen kerran suomalaisia oli tässä turnauksessa mukana v. 1989. Laivalla Tallinnaan, jossa meitä odotti bussi. Kolmituntiselle matkalle mukavan lisämausteen antoi alkuperäisoppaamme Jaanus Leichnerin sekä kuskimme kertomukset Viron historiasta ja tapahtumista. Painiakaan ei jutusteluissa unohdettu. Tartossa oli Hannu meitä vastassa. Jatkoimme suoraan punnitukseen, joka oli vain meitä varten järjestetty perjantai-illaksi. Punnitus sujui ongelmitta ja suurin osa pojista pääsi omiin sarjoihinsa. Tämän jälkeen suuntasimme vuonna 2004 valmistuneeseen Hotelli Starestiin, joka olikin monen pojan ihmetykseksi hyvin siisti ja viihtyisä. Hintakin oli varmasti tingitty, sillä huoneet olivat vain 13 - 17 euroa / henkilö / yö. Useimmilla pojilla olikin jo huutava nälkä, joten kävimme syömässä iltapalan lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Aamulla lähdimme kahdeksan aikaan kisapaikalle. Matka taittui noin parissakymmenessä minuutissa ja saavuimme kisapaikkana toimivalle jo parhaat päivänsä nähneelle koululle. Auringon paisteessa ympäristö näytti hyvin idylliseltä vanhoine rakennuksineen ja pihapiireineen. Tähän seitsemänkertaisen maailmanmestarin muistoturnaukseen osallistui 154 painijaa Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Suomesta. Monelle pienemmälle painijanalulle tämä olikin ensimmäinen ulkomaan painireissu. Ottelulistat ja kuulutukset olivat tietenkin Viron kielellä ja nimien tulkinta aiheuttikin pientä päänvaivaa alussa. Listat olivat muuten kuitenkin selkeitä täydellisine kaavioineen. Poikien mielestä mukavaa oli, ettei tuntenut ennalta kaikkia tulevia vastustajiaan. Hauskoja olivatkin kommentit ”se on varmaan kova tai sitten ei oo.” Kokeneemmat pojat tietenkin valmistautuivat matseihinsa rutiinilla välittämättä kuka tulee vastaan. Mukavana yllätyksenä tuli alle 42 kilon pojille muokatut säännöt eli jos pisteitä oli tehty erässä ensimmäisen minuutin pystypainiosuuden jälkeen ei siirryttykään mattovuoroihin, vaan painittiin pystyssä toinen minuuttikin. Vain 0-0 tilanteessa mentiin mattopainiosuuteen. Ainakin pikkupojilla nämä säännöt toimivat hyvin. Näimme erittäin vauhdikkaita ja tilannerikkaita matseja, joissa turha junnailu jäi pois. Lauantai sujui mallikkaasti ja peräti yhdeksän poikaa raivasi itsensä sunnuntain finaaleihin. Sunnuntaina sitten riittikin ohjelmaa niin kuin kolmannessakymmenennessä muisto- turnauksessa kuuluukin olla. Avajaiset olivat juhlalliset. Oli torvisoittokuntaa, tanssiesityksiä, palkitsemisia, Jaan Jaagon rintareliefin paljastaminen jne. Puheita olisi voinut ehkä näin suomalaisesta mittapuusta katsottuna olla vähän vähemmän varsinkin kun niistä ei oikein mitään ymmärtänyt. Seremoniat kestivät yhteensä melkein parisen tuntia ja iltapäivän finaalit pääsivät alkamaan suhteellisen myöhään. Aloimmekin olla jo vähän huolissamme laivaan ehtimisestä.  Maaliskuun 2007 Jaan Jaagon painien yhteydessä paljastettiin 7. kertaisen maailmanmestarin Jaan Jaagon muistoreliefi. Tehtävän suorittivat maailmanmestarit August Englas ja Heiki Nabi. Kilpailut sujuivat hienosti. Kotiin tuomisina 5 kultaa, 4 hopeaa ja 4 pronssia. Palkinnot olivat totuttuun tapaan upeat. Sarjojen voittajat saivat pokaalin, mitalin, Jaan Jaagon muistokirjan ja Blackan Decker hiomakoneen tai rälläkän. Juoksimme suoraan palkintojenjaosta bussiin. Taukoja ei ehditty bussimatkalla pitämään ja ehdimmekin laivaterminaaliin puolta tuntia ennen laivanlähtöä. Mahtava, ikimuistoinen reissu, joka sujui ilman suurempia kommelluksia. Kiitokset Hannulle, joka heikkona hetkenään taisi luvata järjestää ensi vuonna matkan uudelleen. Teksti: Petri Selenius Kuvat: Hannu Kiminkinen Kisan tulokset Kuvia kilpailutapahtumasta |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |
|