Suomessa on 121 painiseuraa. On pientä ja suurta, on yhden lajin erikoisseuraa ja monen lajin yleisseuraa. Yksi toimii keskellä suurta kaupunkia hienoissa monitoimitiloissa, toinen taas vaikkapa pienen kyläkoulun jumppasalissa. Joissakin valmentajia on toistakymmentä, toisaalla taas yksi henkilö hoitaa jokaisen harjoituksen, kisareissun ja leirimatkat.
Tämän haastattelusarjan tarkoituksena on tutustua erilaisiin painiseuroihin sekä niiden toimintapuitteisiin.
Tällä kertaa ”vastakkain” ovat nuori ja vanha. Nuoresta seurasta eli Mietaan Molskista on vastaamassa kurikkalainen Kirsi Kandolin, 100 vuotta vanhasta mutta vireästä Lahden Ahkerasta Lasse Kivistö.
Lasse Kivistö, Lahden Ahkera
Kirsi Kandolin, Mietaan Molski
Kerro vähän itsestäsi. Miten päädyit painin pariin?
Kirsi:
Olen erityisopettaja ja neljän lapsen äiti. Perheemme asuu Kurikassa. Painin pariin olen tullut lasten kautta. Ensin paini poika ja nyt tyttö.
Lasse:
Olen 45-vuotias Lahden Ahkeran kasvatti ja nykyisin toimin LA painijaoston puheenjohtajana. Olen koulutukseltani maanmittaustekniikan insinööri ja työskentelen valtion omistaman liikelaitoksen palveluksessa. Perheeseeni kuuluu vaimo ja viisi lasta (4 tyttöä ja poika). Painin pariin päädyin vuonna 1975, kun hyvä ystäväni alkoi harrastaa lajia. Eräänä päivänä hän pyysi minua katsomaan omalla salillaan järjestettyjä kilpailuja. Menin ja olin myyty heti. Tiesin, että tämä on minun juttuni! Olin aina ollut vilkas lapsi, hieman ehkä jopa ”rasavilli”, joten homma oli sillä selvä.
Entä miten sinusta tuli seuran toimihenkilö?
Kirsi:
Toimin seurassamme rahastonhoitajana, sihteerinä ja tuomarina kisoissa. Olen käynyt valmentajakurssin, mutta valmennan vain tarvittaessa eli jos vakituisista valmentajista on joku estynyt.
Lasse:
Valmentaja ja sitä kautta järjestöjyrä minusta tuli hieman vahingossa. Jo oman painiurani aikana aloin ohjata nuorempia, pidin siitä. Seurassamme ei tuohon aikaan (80-luvulla) ollut kovinkaan kovasti tunkua valmennusrintamalle. Muutoinkin toiminta oli tuohon aikaan aika vaatimatonta. Salilla ei juuri harrastajia ollut, mutta onneksi niistä ajoista on ”suhdanteet” muuttuneet….
Olen kolunnut kaikki seuran luottamustoimet: valmentaja, valmennuspäällikkö, painijaoston sihteeri, painijaoston pj kolmeen eri otteeseen, LA:n johtokunnan jäsen, kymmenien kilpailujen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja tai jäsen etc...
Seuran nimi ja lyhenne?
Kirsi:
Mietaan Molski ry, MiMo.
Lasse:
Lahden Ahkera (LA)
Seuran perustamisvuosi?
Kirsi:
2005
Lasse:
Seura on perustettu 1907, täyttäen tänä vuonna siis 100 vuotta. Lahden Ahkeran pääjuhla vietetään muuten 1.12.2007
Mitä lajeja seurassanne voi harrastaa?
Kirsi:
Painia
Lasse:
Seurassa voi harrastaa painia ja yleisurheilua. Lisäksi myös kuntoliikuntaa voi harrastaa seurassamme monella eri tavalla. Paljonko koko seurassa on jäseniä (noin)?
Kirsi:
n. 40 painijaa.
Lasse:
Seurarekisterissä on tiettävästi kaiken kaikkiaan n. 2000 ihmisen nimi. Paljonko seurassanne on aktiivisia painijoita (kaikki ikäryhmät, sekä kilpailijat että harrastajat)?
Kirsi:
Nassikoissa on tällä hetkellä 20 painijaa, kilpailijoita on 15 painijaa, tyttöjä 8.
Lasse:
Painijoita on n. 100. Aktiivisesti salilla käy n. 80 harrastajaa.
Kuinka monta painivalmentajaa teillä on yhteensä?
Kirsi:
Neljä. Lasse:
Seitsemän
Missä painiharjoituksenne pidetään?
Kirsi:
Interfacen tiloissa, Kurikassa.
Lasse:
Lotilan koulun painisalissa, osoite Vuoksenkatu 9
Ovatko harjoitustilanne mielestäsi tarpeeksi hyvät?
Kirsi:
Kyllä
Lasse:
Harjoitustilat ovat tyydyttävät, yksi matto koko n. 11m x 11m. Suuremmatkin ne voisivat olla. Tilanahtaus ei anna myöden harrastajamäärien kasvattamiseen. Haluaisimme kahden maton salin, jossa olisi omat sauna- ja kokoontumistilat sekä punttisali. MUTTA KAIKKEA EI VOI KUITENKAAN SAADA.
Onko harjoitusvuoroja jaettu seurallenne riittävästi?
Kirsi:
On, tila on vain meidän käytössä.
Lasse:
Harjoitusvuoroja on riittävästi.
Maksatteko harjoitustiloista?
Kirsi:
Kyllä
Lasse:
Ei, emme maksa tällä hetkellä mitään harjoitustiloista. Pidämme painisalia auki talkooperiaatteella ja sitä vastaan kunta antaa meille ilmaiset harjoitusvuorot. Painisalin yhteydessä on kaupungin yleinen kuntosali.
Avustaako kunta toimintaanne rahallisesti?
Kirsi:
Ei
Lasse:
Kaupunki avustaa kyllä seuraamme rahallisesti, mutta tuo rahapotti on vuosi vuodelta yhä pienempi ja pienempi.
Kuinka monet painiharjoitukset pidätte viikossa?
Kirsi:
Neljät
Lasse:
Viikossa pidetään 15 harjoituskertaa.
Kuinka monta eri ryhmää teillä on?
Kirsi:
Kolme.
Lasse:
Ryhmiä on viime kaudella ollut kuusi.
Miten lähellä, ja mikä on lähin painiseura?
Kirsi:
Ilmajoen Kisailijat
Lasse:
Lähin toimiva painiseura on Lahden Taimi, joka on aloitellut toimintaa monen vuoden hiljaiselon jälkeen.
Teettekö yhteistyötä lähiseurojen kanssa ja jos teette, millaista?
Kirsi:
Käymme Ilmajoella harjoituksissa ja kaksi tytöistä kuuluu Pohjanmaa teamiin. Lisäksi seurojen välillä on kämppäpainikisoja ja nyt on alkanut Pohjanmaan liiga.
Lasse:
Heinolan Iskun kanssa on jonkin verran yhteistoimintaa sekä Kymenlaakson alueen painiseurojen kanssa tehdään yhteistyötä. Yhteisiä harjoituksia, seuraotteluita, leiritystä…
Paljonko seurassanne ovat harjoitusmaksut?
Kirsi:
20 euroa vuodessa.
Lasse:
60–80 euroa / lukukausi eli 120–160 euroa/vuosi.
Miten keräätte rahaa toimintaanne?
Kirsi:
Kisoilla ja kisalehdellä eli mainostuloilla.
Onko seuranne toiminnassa (esim. jäsenmäärissä, organisaatiossa) tapahtunut paljon muutoksia viime aikoina?
Kirsi:
Painijoiden määrä vaihtelee.
Lasse:
Jäsenmäärä on viime vuodet ollut aika stabiili.
Teettekö usein kilpailumatkoja ja jos kyllä, minne?
Kirsi:
Kilpailemme Suomen sisällä ja nyt syksyllä olemme menossa Ruotsiin
Lasse:
Kilpaillaan kotimaassa pari kertaa / kk ja ulkomaille on pyritty tekemään yksi kilpailu ja / tai / leirimatka / vuosi.
Miten käytännössä hoidatte matkat?
Kirsi:
Yhteiskuljetuksina tai vuokraamme yhdessä muiden seurojen kanssa linja-auton, jos kyseessä pidempi matka. Ruotsiin teemme matkaa myös laivalla ja linja-autolla.
Lasse:
Kilpailukalenteri pyritään tekemään ennen kauden alkua, jotta toiminta olisi suunnitelmallista. Matkat tehdään vanhempien kuljettamina, jokainen maksaa pienen summan kilpailuista itse ja seura kustantaa osan. Tämä on käytäntö poikapainijoilla. Edistyneet juniorit ja aikuispainijat seura kustantaa kilpailuihin.
Järjestättekö itse kilpailuja?
Kirsi:
Kyllä
Lasse:
Kyllä, olemme järjestäneet. Tänä vuonna mm. miesten kreikkalais-roomalaisen painin SM-kilpailut ja joitain vuosia sitten kr. room. KLL-kilpailut sekä poikien SM-kilpailut. Junioreiden Joulu Open- (vp, syksyllä) ja Junior Open-(kr.room keväällä) painikilpailut pyrimme järjestämään joka vuosi.
Millaisia tapahtumia seurassanne järjestetään painiharjoitusten ohella?
Kirsi:
Kilpailujen järjestäminen ja mahdollistamme painijoiden osallistumisen leireille maksamalla leirikustannukset.
Lasse:
Kaikenlaista oheistoimintaa pyritään järjestämään: mm. kauden päättäjäiset, puurojuhla Joulun aikaan, retkiä, saunailtoja, telinevoimistelua oheisharjoituksena, elokuvissa käyntiä…
Onko teillä tällä hetkellä mitään erikoisia suunnitelmia toiminnan kehittämiseen?
Lasse:
Koko seuran PTS on tehty ja siitä johdetaan osioita myös painin osalle.
Kerrotaanko seuranne toiminnasta ja esim. kilpailutuloksista säännöllisesti paikallisissa lehdissä?
Kirsi:
Kyllä
Lasse:
Lehdissä kerrotaan kyllä meistä, jos vaan itse jaksamme kirjoittaa. Niitä kyllä julkaistaan. SM-painien aikaan saimme paljon positiivista julkisuutta. Toki on myös lehtimiesten tekemiä juttuja ollut paikallisissa lehdissä.
Jos kyllä, miten/kuka asiaa hoitaa käytännössä?
Kirsi:
Seuramme varapuheenjohtaja tekee juttuja lehtiin ja kilpailutulokset toimitetaan paikallislehteen ja sen hoidan yleensä minä.
Lasse:
Valmentajat pyrkivät tekemään aina pienen jutun kisoista lehteen, eritoten jos menestystä on tullut. Puheenjohtajan vastuulla on ennen isompia omia kisoja hoitaa tiedotus.
Onko teillä omat nettisivut?
Kirsi:
Ei
Lasse:
On, nettisivut. www.lahdenahkera.fi Tosin niitä ollaan uusimassa paraikaa.
Terveisiä muille Suomen painiseuroille?
Kirsi:
Hyvää alkavaa syksyä kaikille ja harrastusintoa.
Lasse:
Pitäkää painin lippua korkealle! Olemme tekemissä erityisen hienon arvokkaan lajin parissa!
