Seura luo painijalle mahdollisuuden

Seuran merkitys painijalle on ennen kaikkea tarjota mahdollisuudet urheilijan kehittymiselle. Pikkupoikana ja juniori-iässä kotiharjoittelussa on valettava sellainen kivijalka, jonka varaan menestyminen aikuisiässä rakennetaan.

Kilpailu Suomessa lajien kesken on raakaa, lahjakkuuksista käydään kovaa vääntöä. Painikoulut ovat käsittääkseni tässä kilpailussa pärjänneet viime aikoina hyvin. Seuran on pystyttävä tarjoamaan jo nassikkapainijalle laadukkaan monipuolista ohjausta ja valmennusta. Mitä enemmän painikouluissa on massaa ja leveyttä, sitä parempi mahdollisuus on nousta myöhemmin kansalliselle ja kansainväliselle huipulle.

Pienille painijanaluille seuran ja valmentajien merkitys korostuu myös kasvattajana. Painikoulussa oppii elämän perusasioita laidasta laitaan. On esimerkiksi opiskeltava voittamisen ja häviämisen jaloa taitoa, tinkimätöntä harjoittelua sekä valmentajan ja vastustajan kunnioittamista. Monipuolinen harjoittelu ja hyvät käytöstavat ovat aina olleet painikoulun tavaramerkkejä.

Urheilijoiden ja seuran taustalla häärii Suomen painiperheessä melkoinen joukko aktiivista talkooporukkaa. Painijoiden isät ja äidit tekevät kisajärjestelyissä kaikkensa, että kilpailijat ja valmentajat saisivat keskittyä olennaiseen. Tämä näkymätön ja hieno työ jää ehkä joskus aktiiveilta huomaamatta. Täytyy kuitenkin muistaa, että ilman seuran talkootyövoimaa painikisojen järjestäminen olisi mahdotonta.

Valmennuksen tärkeys

Konkreettisin merkitys painijalle menestyksen kannalta lienee ammattimaisen valmennuksen tarjoaminen uran jokaisessa vaiheessa. Painin perusasiat opitaan jo poikavuosina, näin ollen seuran tarjoaman valmennuksen laatu korostuu. Laatua on se, että valmentajalla on urheiluvalmennuksen perusasiat hanskassa ja valmiudet monipuoliseen harjoitteluun. Kun puitteet olosuhteita, valmennusta ja harjoitusvastustajia myöten ovat kunnossa, on urheilijasta itsestään kiinni, miten pitkälle hän urallaan haluaa.

Moni seura Suomessa pystyy kyllä tarjoamaan hyvän peruspaketin lapsesta aikuiseen. Mutta kuten tiedämme, matka huippu-urheilun, varsinkin kamppailu-urheilun, terävimmälle huipulle on pitkä ja kivinen. Se tie vaatii pitkäjännitteistä ja tinkimätöntä työtä. Yhteistyö urheilijan ja seuran välillä on oltava saumatonta uran jokaisessa vaiheessa.

Minulle henkilökohtaisesti seura on aina ollut tärkeä. Ilmajoen Kisailijat on tarjonnut koko urani ajan kaiken oleellisen. Hyvät harjoittelupaikat ja –ajat, ammattitaitoista valmennusta sekä paljon hyviä harjoitusvastustajia. Alkuvuosina tutuksi tuli legendaarinen Seppälän painisali. Siltä painikämpältä nousi kansalliseen kärkeen lukematon määrä niskanvääntäjiä. Kansainvälistäkin menestystä on Seppälän kasvateille arvokisamitaleiden muodossa herunut. Vuonna 2003 valmistui uusi ja tyylikäs Ilmajoki-halli. Harjoituspuitteet ovat mahtavat. Jotain on silti muuttunut. Uuden hallin myötä harjoitteluajat ovat joskus rajalliset, Seppälässä ei tällaista ongelmaa ilmennyt, harjoittelemaan pääsi vaikka keskellä yötä.

Painissa seurauskollisuus on aina ollut korkealla tasolla, se kertoo, että kasvattajaseuraa kunnioitetaan. Seurasiirtoja Suomessa tapahtuu jokseenkin vähän. Useimmiten seuranvaihdon taustalla on muutto toiselle paikkakunnalle. Erittäin harvoin siirron taustalla on raha. Historian saatossa nöyräksi oppineille painijoille raha on aina ollut toisarvoista. Maallisen mammonan edelle on aina asettunut haave siitä, että jonain päivänä kuulee maammelaulun arvokisojen korkeimmalla korokkeella.

Teksti: Jarkko Ala-Huikku



Jarkko Ala-Huikku on 2007 miesten kreikkalais-roomalaisen painin Suomen mestari ja EM 3.
Ala-Huikku opiskelee Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä urheilutoimittajaksi. ( kuva: Hannu Kiminkinen )