Tampereen 2008 EM-isännät vakoilivat Sofian kisoissa

2008 EM-painit järjestetään huhtikuun alussa Tampereella. Järjestelyistä vastaavat tamperelaiset painiseurat KOO-VEE, Tampereen Painiseura ja Tampereen Voimailijat. Lisäksi yhteistyössä on mukana Suomen Painiliitto, Tampereen kaupunki ja Yleisradio.

Kaikki Tampereen kisojen tekijäosapuolet olivat myös 2007 kevään Sofian EM-paineissa hakemassa tuntumaa, näkemässä, kuulemassa ja kokemassa. YLE panosti lähettämällä oman kuvaajan selostajan ja kommentaattorin avuksi ja se olikin hyvä kokemus, YLE:n itsensä lisäksi myös koko Pohjoismaiden painille.

Bulgarian televisio sai turnausapua Latvian televisiolta, jonka auton kautta kuva ja ääni välitettiin myös YLE:n kanaville ja ainakin Ruotsiin. YLE:n ryhmän kisapäivät Sofian mattojen äärellä venyivät pahimmillaan 14-tuntisiksi ja huumori oli kaukana toteamuksesta "Mikä ruokatunti?". Nettisivut, tekstitelkkari ja niin lyhyet kuin pitkätkin koosteet televisiossa saivat painin ystäviltä pelkkää kiitosta.

Kaupunki rakentaa

Sofian kisoja oli paikan päällä seuraamassa melko tarkkaan 50 suomalaista. Painiliiton oma ryhmäkin oli monipuolinen, joten suora palaute Tamperetta varten tuli varmasti päivitettyä niin johtajien, tuomareiden, valmentajien ja muiden huoltajien kuin painijoidenkin osalta. Tuo liiton sisäinen tieto saadaan varmasti järjestelytoimikunnan tiedoksi, sillä liitto on vahvassa roolissa Tampereen kisaisäntänä.

Tampereen kaupunki lähetti Sofian kisoihin kolme työntekijäänsä sekä seuraamaan kisatapahtumia, esittelemään ensi kevään isäntäkaupunkia että erityisesti tutkimaan kisapaikan rakenteita, pääareenaa, lämmittelytiloja ja muuta sellaista, joista Tampereellakin Messu- ja urheilukeskuksessa kaupunki vastaa.

Vaikka kokenut seurakolmikko osaa kisajärjestelyjen asiat ennestään, jäi Sofiastakin tietenkin yksityiskohtia huomioitavaksi seuraavissa kisoissa. Painiasiantuntija tosin piti Bulgarian parhaana kisavalttina painitaitoa. Sen siirtäminen on toinen juttu.

Tampereen kaupungin, YLE:n ja Painiliiton lisäksi Sofiassa vakoili kaksikin ryhmää tamperelaisten painiseurojen väkeä. Kukin järjestelytoimikuntalainen pohti näkemäänsä erityisesti oman sektorinsa silmin, mutta yhdessäkin asioita ruodittiin montakin kertaa päivittäin.



Tampereen painimiehillä piti kiirettä Bulgarian Sofiassa. Kuvassa kisakatsomoon kiirehtimässä Terho Kaaja, Jouni Kekki, Kauko Järvinen, Pertti Ukkola, Esa Koivisto ja Timo Kangasniemi.

Akkreditoinnin kankeutta

Sofian kisojen ja Tampereen kisojen yksi merkittävä ero on yleisö. Suurkaupungissa ei tuntunut kukaan tietävän painin EM-kisoista yhtään mitään. Moni taksikaan ei osannut perille kisapaikalle. Aamun ottelutilaisuuksissa suuri osa katsomoa istui ID-kortti kaulassa ja verryttelypuku päällä. Katsomoihin pujoteltiin miten sattui.

Euroopan painiliiton CELA:n puheenjohtaja Tzeno Tzenov ei bulgaarina suostunut kehumaan Sofian kisojen parhaitakaan puolia, mutta kohennettavaksi hän nimesi liian pitkää matkaa kisahotellista hallille, 8 ruuhkakilometriä, sen mukana tullutta kuljetusongelmaa ja liian suurieleistä kisaruokailua. Kesäkuussa Tampereella käydessään mies totesi ainakin noiden asioiden olevan jo kunnossa.

Sofian kisahotellissa tamperelaisjärjestäjät päivittelivät akkreditoinnin kankeutta. Etukäteen pyydetyt ja lähetetyt valokuvammekin olivat joutuneet vääriin käsiin.

Moni meistä vakoojista osasi huonosti bulgariaa eikä Lontoon murrekaan purrut, sillä kisatoimistoissa oli vastaavia puutteita. Seinätiedotteetkin olivat liian monessa asiassa vain "saameksi" eli kyrillisillä kirjaimilla. Ruokailu- ja kuljetusaikataulut olivat kireitä. Aamupalalle moni joukkue tuli reput selässä, sillä hotkimisen jälkeen oli jo kiire kisabussille.

Kisaruokailussa kisahotellin suurissa saleissa tarjoilijatyttöjä oli paljon. Lautasellisia tuotiin kisavieraan eteen kuin hienossa ravintolassa, tosin tilaus oli nyt niin iso, että ruoka oli viileää, seisonutta, eikä sitä aina riittänyt kaikille.

Vaikka FILA:n ja Bulgarian liiton nettisivujen rinnakkainen päivittäminen aiheutti osapuolten kesken jopa sanailua, toimi Sofian tulospalvelu sähköisesti periaatteessa hyvin. Paperiversioita ei aina riittänyt joka lähtöön, kisajulkaisut olivat hienoja ja julisteet isoja ja hienoja. Ja ehkä myös kalliita?



Tyylikysymys

Juuri nuo nettisivujen palvelut olivat tärkeitä myös kisojen tiedotusosastolla, sillä useimpien toimittajien koneilla olivat linkkeinä auki ottelukaaviot ja FILA:n tiedosto painijoista. Lehdistökatsomossa oli nettiyhteys valmiina jokaiseen pulpettiin. Toisaalta istumapaikkoja oli auttamattomasti liian vähän. Kun kulku kunkin maton kohdalle katsomossa oli käytännössä järjetöntä loikkimista katsomon läpi, oli joitakin otteluja pakko seurata lehdistökeskuksen takahuoneen ainoasta tv-kuvaruudusta. Muutoin ei ajasta ja pistetilanteesta ollut tietoa.

Tiedottajia oli palvelemassa muutamia kokopäiväpalkkaisia toimitsijoita. Tiedotustilaisuudet taisi jäädä pääosin pitämättä eikä urheilijoiden haastattelua järjestetty mitenkään erikseen. Oli silti hyvä nähdä paikan päällä kokonaisuus, televisiointi, valokuvaajien työolot ja kirjoittajat.

Kisa-areenalla asiantuntijat huomasivat milloin minkäkinlaisia puutteita tai jopa väljiä sääntötulkintoja mattojen reuna-alueista ja muusta sellaisesta. Valotaulua ei hyödynnetty lainkaan. Tulosmonitorit olivat katsojia ajatellen ihan liian pieniä ja loppuotteluissa reunimmaisia ei hyödynnetty lainkaan, niissä luki vain FILA.

Hallin koristelu oli hoidettu lähinnä ilmapalloryppäillä, komeilla julisteilla ja päätyjen lippurivistöillä, joissa ainakaan Suomen säännöstöä ei noudatettu koon, muodon tai ranskalaisuuden osalta lainkaan.



Kuulutuksia kielillä

Hallin järjestysmiehet katselivat kisoja väljästi. Tampereella olemme puhuneet jo pitkään turvallisuuden vaatimuksista. Sofian halliin pääsi ilman ID-korttia kaikista avoinna olleista ovista, jopa suoraan pukuhuoneisiinkin. FILA:n aitiota tosin valvottiin.

Pukuhuoneet ja niiden jatkona olleet lääkintä- ja dopingtestaushuoneet puhumattakaan kylpyläosaston saunatiloista tuntuivat kelpaavan käyttäjilleen, vaan eivät meille vakoojille.

Hallin pienen kahvilan vieressä myytiin kisatuliaisia euroilla, T-paita 10 euroa. Samoin valokuvia myytiin 2,50 euroa kappale aina edellisen tilaisuuden otteluista, mikä oli hieno oheispalvelu. Yläkerran käytävillä oli valokuvanäyttely Bulgarian painiliiton historiasta ja julistenäyttely EM-painien historiasta.

Nykyään kisaohjelma on tiukka. Sarja painitaan valmiiksi aamusta iltaan liki tauotta. Eipä siinä jäänyt vakoojillekaan aikaa kisaturismiin, paitsi yöllä. Silti pohdimme mahdollisuutta Tampereella vieraille jonkinlaisesta oheisohjelmasta ja sitä helpottamaan jopa joukkueiden yhdyshenkilöistä, joka sitten tarvittaessa voisi olla auttamassa vaikkapa joukkueen oman yllätysmitalijuhlan järjestelyissä ainakin ajan ja paikan suhteen. Toistaiseksi tosin vain pohdimme.

Monia asioita on Tampereella pakko järjestää toisin kuin Sofiassa. Onneksi kisa-areena on vain kivenheiton päässä Tampereen keskustasta, hotellit eivät ole liian korkeita ja kisakoneistolla on kokemusta ja näkemystä muualtakin kuin Sofiasta. Ainakin yleisöön panostamme varmasti moninkertaisesti.

Yleisöpalvelussa yksi tärkeä yksityiskohta on kisakuulutus. FILA:lla on sääntönsä, mutta meille tärkeä on se suuri suomenkielinen yleisö, joka ei välttämättä ennen Tampereen EM- kisoja ole koskaan paikan päällä seurannut painikisoja. Seuraaminen ei maallikolle ole ihan helppoa.

Haasteita tamperelaisille riittää!

Teksti: Pekka Kuusela
Kuvat: Hannu Alatalo