|
|
Tampereen EM – elämää molskilla ja kabineteissa Viime viikko elettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa kiihkeää painiurheilun aikaa. Matolla riitti tuhtia toimintaa. Painia aamusta iltaan, satoja otteluita, tiukkoja vääntöjä, suvereeneja esityksiä ja lopuksi vielä kotikatsomon suuri riemu. Oheistapahtumina kokouksia, kirjan julkaisuja ja kosteita illanistujaisia. Kaikkea mitä suuri urheilutapahtuma vaatii, tunteiden ja tunnelmien koko kirjo! Kilpailujen alku lähti liikkeelle yskähdellen. Alkuun järjestelyissä oli pientä ja vähän suurempaa teknistä ongelmaa ja paineen kasvun näkyi vastuussa olevien ihmisten olemuksesta. Kaikki kuitenkin hoitui ja kiitostakin alkoi tulla. ”Monen mielestä parhaat kisat, ainakin tällä uudella vuosituhannella”! Yleisön suhteen elettiin kohti parempaa. Ensimmäisten päivien yleisömäärän suhteen ei ollut suuria odotuksia, mutta valtavan hallin tyhjyys oli kuitenkin hämmentävää. Kaikki oli pedattu viikonlopun yleisöryntäystä varten, mutta aikaisemmissa kisoissa käytetty koululaisten kutsuminen etukäteen hiljaisiin tilaisuuksiin ei toiminut. Kutsuista huolimatta opettajat eivät luokkiaan tapahtumaan tuoneet! Miesten vapaapaini oli mielenkiintoista seurattavaa ja nautin suuresti dagestanilaisten välienselvittelystä useissa ratkaisuotteluissa. Meikäläisten taso oli vielä liian matala näihin karkeloihin, sillä taskuun ei jäänyt yhtään jaksovoittoa. Jouni Rosenlöf esitteli otteluissaan ajoittain lupaavia otteita, mutta hän onnistui vesittämään nekin ala-arvoisilla lausunnoillaan TV:n haastattelussa. Naisten vapaapaini on kehittynyt huimasti esimerkiksi kuusi vuotta sitten painituista Seinäjoen EM-kisoista. Tampere jää historian kirjoihin arvokisana, jossa Suomi avasi mitalitilinsä yleisessä sarjassa. Tiina Ylisen pronssi on hatunnoston arvoinen saavutus, vaikka se tulikin ”ei-olympia”–sarjassa. Perjantain edustajat sitä vastoin eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraava olympiadi on naispainin läpimurron aikaa, kun ensimmäinen sukupolvi Suomessa alkaa tulla menestysikään. Ruotsissa menestyksestä vastaa jo toinen sukupolvi, kulttuuri on vahvempi ja he onnistuivat Tampereellakin laajalla rintamalla. Kilpailut huipentuivat viikonloppuun ja kreikkalais-roomalaiseen painimuotoon. Lauantaina oli aamusta saakka tunnelmaa ja odotusta, vaikka varamiehinen Suomi olikin suurten haasteiden edessä. Joukkueen esityksistä jäi kokonaisuutena positiivinen kuva, sillä suurimmat menestyspaineet kantanut urheilija onnistui täydellisesti, yksi urheilija nousi omalle tasolleen parin vuoden heikomman jakson jälkeen ja kaksi nuorta urheilijaa löi itsensä läpi kansainvälisellä tasolla. Pettymyksiäkin tuli ja niistä suurin on varmasti se, että yhtään uutta olympiapaikkaa ei saavutettu. Painiliitto, Tampereen kaupunki ja paikalliset painiseurat tekivät valtavan työn kilpailujen järjestämiseksi. Takki on nyt tyhjä ja toivottavasti kalenterikin! Nopeasti voidaan jo arvioida mitä jäi henkisellä tasolla käteen. Paini sai viikon aikana huimasti näkyvyyttä eri medioissa ja urheilijoiden menestys kruunattuna Jarkko Ala-Huikun Euroopan mestaruudella pitää yllä uskoa vastata suomalaisten odotuksiin Pekingissä ja tulevaisuudessa. Jarkko sanoi lausunnossaan, että menestyminen ei vaadi mitään taikatemppuja. Laadukas ja kova harjoittelu riittää, kun vaan pysyy terveenä! Se urheilijoiden terveyden vaaliminen ja järkevämmän kuormittamisen löytäminen on merkittävä haaste valmennukselle. Liian moni potentiaalinen urheilija on tällä hetkellä pois kuvioista loukkaantumisten vuoksi! Lopuksi: Hienointa kisoissa oli viime hetken ratkaisuilla voitetut ottelut ja kilpailujen vakuuttavimman suorituksen päälle kuultu Maamme –laulu. Käsittämättömin tapahtuma oli kun Venäjän päävalmentaja Gogi Gogiashvili ryntäsi kesken ottelun matolle tönimään tuomaria. Kortti lähti kaulasta ja passitus katsomoon. Perässä seuraa FILA:lta sakot ja toimitsijakieltoa luultavasti vähintään pari vuotta. Alkeellisinta on ymmärtää, että tuomarit, urheilijat ja toiset valmentajat ovat koskemattomia. Toimittajat voivat sitten olla jo toinen juttu? Keväisin painiterveisin  Pasi Sarkkinen 050 3600036 pasi.sarkkinen@kihu.fi |
|||
| © 2008 Suomen Painiliitto ry |
|