|
|
Olympiasankarit kohtasivat syvällä Karjalan korvessa Tämän kirjoituksen päähenkilön, painin olympiavoittaja Krisjan Palusalun syntymästä tulee vuonna kuluneeksi 2008 100 vuotta, niin kuin Suomen Pianiliiton perustamisesta tänä vuonna. Tämä kertomus perustuu varatuomari Pertti Paloheimon julkaisuun, ’Kristjan Palusalu Urheilusankari’ ja Toivo Suuperkon kertomuksiin allekirjoittaneelle. Kertomuksen päähenkilöitä ovat Kristjan Palusalu, painin olympiavoittaja Virosta, Toivo Suuperko, sotaveteraani Äetsästä ja Heikki Savolainen, voimistelun kaksinkertainen olympiavoittaja (1948) ja moninkertainen olympiamitalisti (7) 1928-1952 sekä painin olympiavoittaja Kustaa Pihlajamäki. Nyt itse kertomukseen. Viron Kristjan Palusalu voitti Berliinin kisoissa 1936 painin olympiakultaa ja seuraavana vuonna Euroopan mestaruuden Pariisissa. Historia alkoi tämän jälkeen muuttaa Viron itsenäistä asemaa kovalla kädellä. Keväällä 1940 neuvostojoukot miehittivät Viron ja samana vuonna maa pakotettiin luopumaan itsenäisyydestään osaksi Neuvostoliittoa. Saksa aloitti seuraavana vuonna sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan. Tästä seurasi laajat puhdistukset Virossa. Kristjan Palusalun seikkailurikas retki Venäjälle alkoi heinäkuussa 1941, kun hänet kuljetettiin pitkällä junamatkalla Kotkas-nimiseen kaupunkiin Arkangelista kaakkoon. Leirillä virolaiset sijoitettiin metsätöihin, jotkut rakentamaan lentokenttää. Palusalu alkoi heti suunnitella pakoa. Pako toteutuikin ja hänen tarkoituksenaan oli päästä Suomeen ja antautua vangiksi. Kolmen päivän harhailujen jälkeen pakoryhmä jäikin kiinni. Kaikki saivat kuolemantuomion. Jostain syystä kuolemantuomio muutettiin niin, että virolaisryhmä sai valita joko 10 vuotta pakkotyötä tai siirtymisen etulinjaan. Kaikki valitsivat jälkimmäisen siinä toivossa, että avautuisi mahdollisuus päästä suomalaisten puolelle. Miehet vietiin Vienanmeren pohjukassa olevan Arkangelin kaupungin vankileirille saamaan sotaoppia. Leirillä Palusalu tapasi urheilijaystävänsä, keihäänheittäjä Gustav Sulen, joka ei kestänyt vankileirin rasituksia. Lokakuussa 1941 Palusalu lähetettiin Arkangelista rintamalle yli 3000 eri etnisiin ryhmään kuuluvien vankien joukossa. Joukossa oli myös suomalaisia. Lokakuun 31. päivänä kolme virolaista antautui Karjalan Maaselän kannaksella Äänisjärven rannalla olevasta Karhumäen kaupungista pohjoiseen käytyjen taistelujen yhteydessä. Venäläisjoukkoja vastassa oli jalkaväkirykmentti 4 eli ns. punamustarykmentti. Antautumistapahtuman avainhenkilö on Toivo Suuperko. Hän on tallentanut historiallisen hetken omaan rintamapäiväkirjaansa. Toivo Suuperko kertoo: ”Olin pk-apulaiseni kanssa asemissa Karjalan Maaselän kylän etelälaidassa, kun edessä olevalla pellolla kuunvalossa meitä kohti hiippaili kolme miestä kädet ylhäällä huutaen: ’Älkää ampuko, tääll on virunpoikia!’ Ensin ihmettelin, että mitä pirunpoikia, kunnes selvisi, että virolaisiahan ne. Taisteluparini jäi pk:lle ja minä otin miehet vastaan ja vein heidät läheiselle komentoteltalle, mistä lähetti lähti viemään heitä edelleen pataljoonan komentopaikalle. Selvitin samana yönä komppanian taistelulähetiltä, että rotevin heistä oli virolaispainija Palusalu, Berliinin kisojen olympiavoittaja.” Palusalu ja kaksi muuta virolaismiestä kuljetettiin siis pataljoonan komentopaikalle. Paikalla oli rykmentin lääkäri, kapteeni Heikki Savolainen, joka tarkasteli miehiä ja paiskasi sitten rotevimman kättä: - ”Tere tulemast kultamitalipainija Kristjan Palusalu, olemme tavanneen Berliinin olympiakisoissa”. Nyt oli Palusalun vuoro tarkastella suomalaiskapteenia ja pian hän lausui ymmärrettävällä suomen kielellä: - ”No voi, mestarivoimistelija, eiko?” Kaksi ystävää, kaksi olympiasankaria kahdesta eri maasta kohtasivat syystalven yössä 64 vuotta sitten syvällä Karjalan korvessa. Kun Palusalu siirrettiin sieppausuhan pelossa Mikkelistä Helsinkiin Katajanokan vankilaan, siellä oli vastassa toinen tuttu mies, Palusalun tapaan painin kultamitalimies Berliinistä. Kustaa Pihlajamäki lausahti: - Kristjan, tämän vankilan ovet ovat aina sinulle avoinna. Olosuhteiden vakiinnuttua Suuperkot kävivät perheineen Virossa 1986 tervehtimässä Palusalua Tallinnan Meriväljalla. Ikimuistoisessa ja sydämellisessä tapaamisessa riitti muistelemista. Toivo Suuperko, 85, viettää eläkepäiviään Äetsässä yhdessä puolisonsa Klaaran kanssa. Päivittäin he käyvät hyväkuntoisina ja pirteinä kunnan palvelukeskus Puuhalassa ruokailemassa. Äetsän kunta haluaa pitää hyvää huolta veteraaneistaan. Toivo Suuperko tunnetaan kotiseudullaan innokkaana urheilun, kalastuksen ja metsästyksen harrastajana. Olen ollut hänen kanssaan myös samassa hirvijahtiseurueessa, jossa hän toimi taitavana jahtipäällikkönä. Eero Mäki-Tanila Äetsän kunnanjohtaja 
Kristjan Palusalu, painin olympiavoittaja Berliinin kisoista 1936 
Heikki Savolainen, moninkertainen olympiamitalisti ja olympiavoittaja 1928 – 1952 viisistä kisoista 
Vapaapainin olympiavoittaja (61 kg) Kustaa Pihlajamäki Berliinin kisoista 1936 
Toivo Suuperko (vas.) ja Kristjan Palusalu tapasivat ensimmäisen ja viimeisen kerran sodan jälkeen Tallinnassa 1986 Palusalun kotona. |
|||
| © 2007 Suomen Painiliitto ry |
|