16.–18.5.2008 Kungsbacka Ruotsi
Poikien, tyttöjen ja junioreiden PM-painit
Kungsbacka sijaitsee Etelä-Ruotsin rannikolla n. 20 km Göteborgista etelään. Näin ollen lensimme perjantaina aamuna 16.5. Helsinki-Vantaalta Göteborgiin, mistä meidät kuljetettiin hienosti bussilla Kungsbacka Brottnings Clubin tiloihin norkoilemaan koko päiväksi.
Suomalaiset valtasivat suuren osan koneesta, koska matkassa oli tyttöjen ja poikien joukkueet. Tyttöjen kanssa matkaan lähti Porin Karhu Marko Einola ja allekirjoittanut luotsasi poikien joukkuetta. Mukana oli myös tuomareina Kirsi Kylmäniemi ja Pauli Myllylä sekä kaitsemisjoukoissa Nurmon Seppo Salomäki, Oulun Rami Heikura, Janakkalan Asko Sorri ja Helsingin Kari Ritvasalo.
Yleensä olen maininnut, että matka sujui ongelmitta, mutta tällä kertaa meinasimme Viipurin Voimailijoiden Sami Ahosen kanssa jäädä koneesta. Sami kun oli ”hukannut” passinsa laukkujen bookkauksen ja lentokoneeseen menon välillä. Siellä sitten juoksimme ympäri Helsinki-Vantaata selvittäen passin kohtaloa. Passia ei löytynyt, mutta Sami sai luvan siirtyä koneeseen omalla vastuulla. Meidät kuljetettiin tyylikkäästi omalla autolle koneen viereen kuin suuremmatkin starat. Samin passi löytyikin sitten heti Göteborgissa, kun hän kaivoi sen esiin laukustaan mikä oli ollut ruumassa. Yes, paluumatka oli siis turvattu!
Kungsbacka Brottnings Clubin tiloissa hikoilimme sitten painot ajallaan kuntoon. Paikalle saapuivat myös joukkueen loput tytöt Vaasan Kari Salmen ja Kari Uiton kyydissä autoillen. Perjantaina punnittiin sekä pojat että tytöt ja punnituksen päälle oli oikein viimeisen päälle hyvää laihduttajan ruokaa; hot dogeja tarjolla!! No, valmentajille ne ainakin maistuivat!
Majoituimme Hotell Hallandissa ja pidimme siellä myös pienen joukkue palaverin. Tässä vaiheessa kaikki oli hyvin ja emme olleet hävinneet yhtään ottelua.
Kisapäivän aamuna aloitimme päivän yhteisellä jumpalla ja painilla, jonka jälkeen aamupala maistui maukkaalta. Kisapaikalle menimme hotellilta marssien soittokunnan säestämänä.
Yleisö hurrasi ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.
Pystypainiin aktiivisuutta
Painit saatiin käyntiin ja valmentajat ja saivat juosta tiuhaan kulmalta toiselle, otteluita tuli siis tiukkaan tahtiin. Suomalaisten otteet sekä tytöissä että pojissa olivat kaksijakoiset, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvän puolella. Kuitenkin lauantaipäivästä jäin kaipaamaan todellista taistelua ja sellaista nälkää millä tiukat ottelut voitetaan. Etukäteen oli tiedossa tanskalaisten ja ruotsalaisten kova tempo pystypainissa. Tähän ei kuitenkaan pystytty vastaamaan ja oma painityyli meni sekaisin monella. Suomalaisille tuli pystypainista turhan monta varoitusta ja vastustajalle piste. Tähän pitäisikin kotiharjoittelussa kiinnittää rajusti huomiota. Pystypainin pitää olla aktiivista ja siellä pitää pyrkiä tekemään suorituksia, jos opetamme tämän ikäisiä ja nuorempia painijoita pelkästään taktikoimaan ensimmäisen minuutin odotellen mattovuoroja, olemme kyllä täysin väärällä tiellä tai siis molskilla. Jarruttelemaan kyllä kerkiää, mutta perustekniikat pitää opetella kunnolla nuorena ja ne tilanteet mitkä tulevat rohkealla pystypainilla opettavat sitä painisilmää parhaiten. Suomalaisista parasta painisilmää mestaruuden arvoisesti osoittivat hienolla painilla Oulun Pyrinnön Jani Pajukoski ja Porvoon Weikkojen Egzon Dumani. Suomi oli yhteispisteissä hienosti toinen molemmissa painimuodoissa.
Lauantaipäivän aikana paikalle saapui myös junioreiden joukkue puistolalaisen Ilpo Seppälän johdolla. Juniorit painivat sitten sunnuntaina ja myös heidän esityksensä jäi juuri hyvän puolelle. Erityisesti Tampereen Kooveen Jussi-Pekka Niemistön otteet sunnuntaina olivat valmentajien mieleen. J-P:n hieno taistelu finaalissa Ruotsin Jesper Karlsonia vastaan oli hienoa katseltavaa ja heitti hän yhden komian puolikkaankin.
Alavuden Urheilijoiden Antti Hakala oli aivan omaa luokkaansa ja hoiteli sarjansa mestaruuden tyylikkäästi. Pohjoismaiden mestaruuteen ylsivät myös hienosti Oulun Pyrinnön Ville Ohukainen ja Vaasan Tovereiden Karvan Ahmadi.
PM-painien taso oli taas vaihteleva sarjoittain. Pienissä ja isoissa sarjoissa on harmillisen vähän painijoita mukana. Muutamissa keskisarjoissa taasen oli hyvin painijoita ja tasokin oli hyvä. Vaihtelevaa oli myös tuomaritoiminta joka sai valmentajien verenpaineen nousemaan ja korkealle. Suusta pääsikin muutamia sammakoita, mutta ne nyt jääköön tällä kertaa raportoimatta. Jatkossa PM-kisojen tasoa olisi saatava nostettua ja se onnistuu vain, kun kaikki maat tuovat täyden viidentoista hengen joukkueen paikalle. Tänä vuonna Latvia ja Liettua jättivät kisat väliin, mutta toivottavasti Tikkurilan porukka saa houkuteltua heidät taas ensi vuonna mukaan. Joka tapauksessa Pohjoismaiden mestaruuspainit ovat nuorille painijalupauksille yksi askel eteenpäin kansainvälistä kärkeä tavoiteltaessa.
Hyvää kesää…trikoot päälle ja rannalle!
Teksti
Juha Lappalainen