Näinköhän sitä vanhenee kun alkaa muistella omia nuoruudenaikojaan? Ei se nyt ihan tavatonta liene, ei varsinkaan siinä tapauksessa, että kysymyksessä on urheilu. Ihan mikä tahansa urheilu, ja varsinkin jos se koskee painia.
On nimittäin tullut vuosien mittaan kuulleeksi entisten painijoiden kertomina mitä ihmeellisimpiä asioita painin ihmeellisestä maailmasta. Luokkatoverini Veijo Vasko Lapuan Yhteiskoulusta on juttujen kertojana parhaimmasta päästä. Hänellä on kosolti tarinoita muiden painijoiden kommelluksista, monasti omien valmennettaviensa; vähemmälle ovat jääneet hupaiset jutut hänestä itsestään. Riennän nyt avuksi korjaamaan hieman tätä puutetta, vaikkei hän ole sitä suinkaan pyytänyt.
Vuonna 1946- 1947 olimme koulun neljäsluokkalaisia. Luokallamme oli useita hyviä urheilijoita, lähinnä painijoita, yleisurheilijoita, voimistelijoita ja pesäpalloilijoita. Painijoita olivat mm. Lasse Talosela, Martti Knuuttila, yleisurheilijana kunnostautui Yrjö Vuorenmaa, oppikoulujen mestari kuulassa ja korkeushypyssä. Taisi minullekin tämän urheilumuodon mestaruuksia kertyä. Niin, ja sitten oli se karjalaispoika, Veijo Vasko. Kiharapäinen komea nuori mies, joka viihtyi vaikka yksinään Liljamon painiverstaalla. Hänestä kasvoi komeavartaloinen nuorukainen, jolta ei ainutkaan peili jäänyt huomaamatta, eivät varsinkaan sellaiset peilit, joista kuvastui kokovartalokuva. Tämä sinänsä ymmärrettävä piirteensä ei suinkaan ollut jäänyt meiltä muilta huomaamatta. Päätimme porukalla tehdä asian johdosta hänelle jekun, mutta mitä?
Yhdellä kevättalven voimistelutunnilla sen sitten keksimme. Luokallamme oli mainio pesäpalloilija-painija, Lapuan Kirin Pertti Järvi, Yrjö Perälän seuratoveri - Yrjöstähän tuli aikanaan Painiliiton herra ja Lapuan Virkiän puheenjohtaja. - Ennen opettajamme Kalle Kuoppalan saliin tuloa vedimme nojapuut esille ja esitimme, että mitataan nojapuiden aisojen avulla kenelle kuuluvat luokan leveimmät hartiat. Ensimmäisenä nojapuiden aisojen väliin käveli Pertti. Hänellä oli kapeat kaljapullohartiat. Aisat lukittiin hänen hartioittensa leveydelle. Käskimme Veijon mennä seuraavana. Rintakehäänsä röyhistäen tämä adonis käveli aisojen väliin. Mutta mitä ihmettä! Mies ei uskonut silmiään: Pertin hartiat olivat olleet leveämmät, sillä Veijon hartioiden ja aisojen väliin jäi selvä rako. Veijo käveli mitattavaksi uudelleen ja katso: uskottava oli, sillä tulos oli sama. Epäuskoisin silmin tämä myöhemmin päävalmentajaksi päässyt ja siinä hyvin menestynyt luokkatoverimme tarkasteli vuoron perään Pertin ja omaa kroppaansa.
-Tulos on mikä on, Pertin hartiat ovat selvästi leveämmät, todistimme vakavin ja osaaottavin ilmein.
Veijo oli ainut joka ei tiennyt, että hänen selkänsä takana käänsi Taloselan Lasse aisojen väliä Pertin jäljiltä kymmenen senttiä suuremmaksi…..
Sorry, Veijo, kun vasta nyt saat tietää, että kyllä Sinun hartiasi olivat leveämmät kuin Pertin.