<< Etusivulle

”Raivoa, raivoa peliin”
Hannu Rantala kannustaa irti liiasta kiltteydestä molskilla

Järvenpään Voimailijoiden sali Piirosella täyttyy ähinästä, puhinasta, jalkoihin menoista ja heitoista. Suomen vapaapainin päävalmentaja Hannu Rantala vetää alueleiriä Etelä-Suomen tyttöpainijoista kostuvalle Wrestling Team Dynamic Girlseille. Tytöt seuraavat silmä kovana ohjeita ja harjoittelevat tekniikoita hikinorot ohimoilta valuen.

Ensimmäinen puolentoista tunnin kova treeni päättyy rankkaan kisaan, joka juoksun lisäksi sisältää punnerruksia, selkä- ja vatsaliikkeitä sekä lajinomaisia nopeusharjoitteita. Kisan voittaa 12-vuotias Espoon urheilijoiden Katariina Varteva. - Oli kovat treenit, samaa luokkaa kuin oman seuran harjoitukset, Varteva puuskuttaa. Vajaat neljä vuotta paininut lahjakas urheilija tietää eron tyttöjen ja sekatreenien välillä.

– Kun poikia on mukana, ovat harjoitukset paljon meluisampia, sillä tytöt keskittyvät ja kuuntelevat tarkemmin, hän paljastaa. SM-kultaakin jo voittanut painija ei kuitenkaan huomaa eroa varsinaisessa painissa tytön tai pojan kanssa, vaan homma luonnistuu molempien kanssa.

- Parasta painissa on se, kun saa olla kavereiden kanssa, oppii uusia liikkeitä ja pääsee kilpailuihin, aurinkoinen tyttö huikkaa suunnatessaan pikaiselle lounaalle harjoitusten välissä.

(klikkaa kuvat suuremmaksi)





Myös Hannu Rantala näkee eroja tyttöjen ja poikien harjoittelun välillä.
– On harhakuvitelmaa luulla, että tytöille pitäisi vetää kevyempiä treenejä kuin pojille. Tytöt ovat fyysisesti jopa edellä poikia 15-16 ikävuoteen saakka, Rantala pamauttaa.

– Tytöt ovat tunnollisempia harjoittelijoita, mutta tekniikassa näkyy vielä naispainin lyhyt kulttuurihistoria. Myös tasoerot tyttöjen kesken ovat suuremmat kuin pojilla.

Valmentajan mielestä naispaini Suomessa on mennyt eteenpäin suurin harppauksin.
- Nyt näkyy jo kansainvälisessäkin menestyksessä se, että tytöt aloittavat painin yhtä nuorena kuin pojat. Aiemmin naispainijat aloittivat lajin vasta teini-iässä, mikä on kansainvälistä menestystä ajatellen aivan liian myöhään.



Yksi asia tosin Rantalan mielestä vielä kaipaa työstämistä:
- Tytöt ovat molskilla hieman liian kilttejä. Pieni raivo ja aggressio on suotavaa, sillä sitä kautta hommaan saadaan lisää terävyyttä, konkari tietää
– Tosin raivo on myös osattava jättää molskille, hän korostaa.

Järvenpään Voimailijoiden Ronja Luostarinen on innoissaan harjoitusten jälkeen: -Olipa kovat, kivat ja hyvät harjoitukset. Viimeinen kisa oli rankka, mutta hyvin se meni, 11- vuotias myhäilee, ja toteaa tyttöjen harjoitusten olevan yleensä aina mukavia.
– On kiva saada uusia kavereita ja harjoitella uusia liikkeitä. Joskus ne ovat aluksi vaikeita, mutta aika nopeasti ne kuitenkin oppii. Ja siksihän täällä ollaan, Luostarinen muistuttaa ja keskittyy jo leirin toiseen osioon.

Teksti: Mari Mäkinen